Virtsankarkailuun kannattaa hakea apua

Virtsankarkailu on yleinen ongelma naisilla. On arvioitu, että neljäsosa naisista kärsii virtsankarkailusta jossakin vaiheessa elämäänsä, ja 7 %:lla se on merkittävä ongelma. Onneksi sitä voidaan hoitaa. Virtsankarkailusta kannattaa kertoa lääkärin vastaanotolla.

Tavallisimpia virtsankarkaamisen muotoja ovat ponnistus- ja pakkovirtsankarkailu tai näiden yhdistelmä. Virtsankarkailun takia kannattaa hakeutua yleislääkärin, gynekologin tai urologin vastaanotolle. He tutkivat ja hoitavat virtsankarkaamista yhteistyössä ongelmaan perehtyneiden sairaanhoitajien, uroterapeuttien ja fysioterapeuttien kanssa. Ponnistusvirtsankarkailussa virtsaa karkaa fyysisen rasituksen tai ponnistuksen yhteydessä. Silloin vaikkapa yskäistäessä, aivastaessa, nauraessa ja hyppiessä karkaa yleensä pieni määrä virtsaa. Lantionpohjan lihakset estävät tällaista ponnistuksessa tapahtuvaa virtsankarkailua. Koska raskaus ja synnytys vaikuttavat lantioon ja sen lihaksiin, ponnistamiseen liittyvä virtsankarkailu ilmeneekin usein ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen.

Pakkovirtsankarkailussa virtsarakon seinämän lihas on yliaktiivinen. Silloin kova virtsaamistarve saa aikaan virtsarakon seinämän lihasten supistumisen ja virtsan karkaamisen. Virtsaa valuu yleensä runsaasti ja virtsarakko voi tyhjentyä kokonaan. Joskus vähäinenkin virtsamäärä rakossa saa aikaan samankaltaisen reaktion.

Sekamuotoisen virtsankarkailun oireilu koostuu sekä ponnistus- että pakkovirtsankarkailun oireista.

Virtsankarkailun perustutkimuksiin kuuluu potilaan täyttämä kyselykaavake. Erottelupistekysymykset sisältävät yleisiä kysymyksiä virtsankarkaamisesta ja haitta-astetta selvittävät kysymykset vaivan tuottamasta haitasta potilaalle. Lomakkeen huolellinen täyttäminen antaa kuvan virtsankarkailun tyypistä ja siitä, mikä on ongelman haitan suuruus potilaalle. Tutkimuksiin kuuluu myös virtsaamispäiväkirja. Potilasta pyydetään pitämään virtsaamispäiväkirjaa kahden, kolmen vuorokauden ajan. Päiväkirjaan merkitään tarkasti kaikki nestemäärät ja niiden laatu. Virtsamäärät mitataan ja merkitään päiväkirjaan. Päiväkirjaan merkitään myös mahdollinen virtsankarkaaminen, miten paljon virtsaa on karannut ja liittyikö karkaamiseen jotain erityistä, kuten voimakasta virtsaamisen tarvetta, aivastus tai vastaavaa. Virtsaamispäiväkirjaa täyttäessään monet huomaavat itsekin juovansa kovin vähän vettä, mutta monta kuppia kahvia. Juomistottumuksia muuttamalla voi vähentää virtsankarkailuoiretta ja helpottaa vointiaan. Öinen virtsaamistarve esimerkiksi vähenee, kun nesteen nauttimista iltaisin rajoitetaan.

Esitietojen kartoittamisen jälkeen tehdään gynekologinen tutkimus, jossa todetaan limakalvojen kunto ja mahdolliset laskeumat tai muut gynekologiset sairaudet. Tutkimuksen aikana potilasta pyydetään yskäisemään, jotta nähdään, karkaako virtsa ponnistaessa. Tarvittaessa tehdään virtsarakon tähystys.

Hoito aloitetaan yleensä perinteisin keinoin; potilaan informaatiolla, ohjaamisella ja mahdollisesti lääkehoidolla. Virtsarakon kouluttaminen ja lantionpohjan lihasten kuntoutus ovat hoidon perusta. Ummetuksen hoito ja painon pudottaminen vähentävät myös virtsankarkailua.

Jokaisen tulisi juoda 1,5 -2 litraa nesteitä joka päivä. Paras juoma on tavallinen vesi ja sitä pitäisikin olla suurin osa päivän mittaan nautitusta nesteestä. Kahvi lisää virtsaneritystä, joten kahvia kannattaa juoda kohtuudella. Hiilihappoiset juomat ja suklaa ärsyttävät virtsarakkoa. Virtsan tehtävä on poistaa kuona-aineita elimistöstä. Jos virtsa on kovin väkevää eli sitä erittyy vähän, virtsarakko pyrkii saamaan nesteen pois mahdollisimman nopeasti. Runsas, laimeampi virtsa poistaa kuona-aineet, mutta ei ärsytä rakon limakalvoa. Virtsarakko tulisi tyhjentää 3-4 h:n välein päivällä ja mahdollisesti kerran yöllä. Virtsamäärä tulisi olla yli 3 dl. Pienempi virtsamäärä voi viitata liian vähäiseen päivittäiseen nautittuun nestemäärään tai kutistusrakkoon.

Virtsarakon kouluttamisella pyritään vähentämään yliaktiivisen rakon oireita; tihentynyttä virtsaamistarvetta, virtsaamispakkoa ja tahatonta virtsankarkailua. Tavoitteena on 3 dl virtsaa ja 3-4 h virtsaamisväli. Wc:hen tulee mennä vasta, kun on pissahätä, eikä siellä kuulu käydä varmuuden vuoksi. Virtsarakko on säiliö, joka kuuluu täyttää kunnolla ja vasta sitten tyhjentää. WC-käynnillä ei saisi olla kiire, jotta lantionpohjan rentoutuu kunnolla ja rakko ehtii tyhjentyä kokonaan. Jos virtsamäärä on vain alle 2 dl, virtsarakkoa tulisi kouluttaa viivyttelemällä ensin 5 minuuttia virtsalle menoa. Odottaessa kannattaa rentoutua ja yrittää ajatella jotain muuta. Joskus helpottaa, jos istuu kovalle tuolille. Kun on saanut viivyteltyä viikon ajan virtsaamista 5 minuuttia kerrallaan, voi pyrkiä pidentämään sitä 10 minuuttiin.

Tarvittaessa virtsarakon kouluttamisen tueksi voidaan aloittaa lääkkeitä rauhoittamaan virtsarakon aktiivisuutta ja vähentämään pakkovirtsankarkailua. Lääkkeet otetaan päivittäin suun kautta ja ne vähentävät selvästi virtsankarkailukertoja. Niiden avulla on helpompi kouluttaa virtsarakkoa. Lääkkeiden avulla ehtii tehdä ja miettiä muutakin kuin vessassa käyntiä ja niiden sijaintia.

Estrogeenin tuotannon väheneminen munasarjoista vaikuttaa moniin asioihin. Emättimen ja virtsaputken limakalvot ohenevat, jolloin virtsankarkailu lisääntyy. Paikallisestrogeenit, jotka annostellaan emättimeen 2:sti viikossa, parantavat ja vahvistavat limakalvoja. Emättimen kuivuus ja kutina vähenevät ja usein virtsankarkailu helpottaa tai loppuu kokonaan. Virtsankarkailusta kärsivien kannattaakin käyttää paikallisestrogeenia kahdesti viikossa.

Fysioterapeutin ohjaama lantionpohjan lihasten jumppa vähentää ponnistusvirtsankarkailua. Harjoittelua tulee jatkaa useita kertoja viikossa. Lantionpohjan lihasten hallinta nostamisen ja ponnistelun yhteydessä vähentää karkaamista. Mikäli virtsa karkaa ahkerankin treenaamisen jälkeen, harkitaan leikkausta. Paikallispuudutuksessa voidaan asettaa verkkonauha virtsaputken alle tueksi. Yli 90%:a potilaista saa avun tästä toimenpiteestä! Virtsaputken limakalvon alle ruiskutettavat täyteaineet (polyakryyliamidihydrogeelipallot), helpottavat 75 %:ssa potilaita ponnistusvirtsankarkailua.

Yhteenvetona voidaan todeta, että virtsankarkailua voi helpottaa nauttimalla päivittäin riittävästi nestettä, lantionpohjajumpalla ja virtsarakon kouluttamisella. Tarvittaessa käytetään lääkehoitoa tai leikkausta. Vastaanotolla kannattaa kertoa virtsankarkailusta sen syyn selvittämiseksi ja avun saamiseksi ikävään vaivaan.

Lähteet: Duodecim Käypä hoito -suositus Virtsankarkailu, Käypä hoito -suositus potilasversio, Karkaako virtsa? (Virtsankarkailu naisilla)