Ponnistusvirtsankarkailu on yleinen vaiva, joka voi merkittävästi huonontaa naisen elämänlaatua ja aiheuttaa häpeää sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimuksemme myötä potilaat saavat lisää tietoa eri hoitomuodoista ja voivat hyödyt ja riskit tietäessään itse tehdä päätöksen toivomastaan hoidosta.
Ponnistusvirtsankarkailulla tarkoitetaan virtsankarkailua, jota esiintyy fyysisen rasituksen, ponnistuksen, yskäisyn tai aivastuksen yhteydessä. Sille altistavat erityisesti raskaudet ja synnytykset ja ylipaino. Jos ponnistusvirtsankarkailun oireet ovat lieviä, saattaa lantionpohjan fysioterapia olla riittävä hoito. Usein kuitenkin tarvitaan kirurgista hoitoa riittävän hoitovasteen saavuttamiseksi.
Perinteisen nauhaleikkauksen teho on erinomainen ja siihen liittyvät komplikaatiot ovat melko vähäisiä, mutta sulamattoman polypropyleeniverkkomateriaalin asettaminen voi kuitenkin aiheuttaa osalle potilaista pitkäaikaisia ongelmia, kuten nauhan esiin syöpymistä. Siksi vaihtoehtoisten hoitojen tutkiminen on tärkeää.
Olen jo useamman vuoden ajan tutkinut naisten ponnistusvirtsankarkailun kirurgisia hoitomuotoja satunnaistetussa seurantatutkimuksessa, jossa vertaamme nauhaleikkausta (tension-free vaginal tape eli TVT) virtsaputken ympärille ruiskutettavaan injektiohoitoon (Bulkamid).
Tutkimuksessamme selvitämme ja vertailemme virtsaputken injektiohoidon ja nauhaleikkauksen potilastyytyväisyyttä, tehoa ja turvallisuutta, jotta potilaat saavat lisää tietoa eri hoitomuodoista ja voivat itse tehdä päätöksen toivomastaan hoidosta hyödyt ja riskit tietäessään.
Kansainvälisestikin kiinnostavien tutkimustulostemme myötä olemme Naistenklinikalla alkaneet tarjota injektiohoitoa nauhaleikkauksen vaihtoehtona niille naisille, jotka tarvitsevat kirurgista hoitoa ponnistusvirtsankarkailuun.
Anna-Maija Itkonen Freitas
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
HUS Naistenklinikka, Helsinki
